Soutajan ja nuotanlaskijan yhteispelillä nuotta lipuu veteen juohevasti
”Kolmisen astetta”, ilmoitti Make astuessaan nuottaveneestä Säk`rannan hiekalle. Peltoin osakaskunnan nuottaporukka oli juuri tehnyt sondeeraavan soutulenkin illan nuottauspaikalla. Talven teräsjään otteesta jo kotvanen sitten vapautuneen Suur-Saimaan vesi on pysynyt hyvin alhaisena; jopa kymmenen astetta lisää olisi tervetullut muikun houkuttamiseksi rantaveteen syönnökselle. Mutta nuotallehan tänne on tultu, joten eikun nuotta veteen. Toinen vetokela jää rantaan ja naru alkaa juosta, kun vene lipuu rannasta kohtisuoraan järven selälle päin. Soutaja, nuotan laskija ja kokkamies turisevat ja tuumailevat, kun nuotta tasaiseen tahtiin soljuu hyiseen Saimaaseen. Keli on oikein mainio, laine liplattaa kepeästi rantahiekkaan ja ilta on pehmeän lämmin. Taivaalla pilven jalakset kiitävät vauhdilla, mutta selän puolen pohjoinen taivas on vielä selkeä eikä maatuulikaan ole ihmeemmin vielä virinnyt. Viimein kaakosta pyrkivä lämmin ja hyvin kostea rintama eteni sitkeästi kylmän Saimaan rantaan hereten lopulta kertaheitolla kunnon ukkoseksi, mikä toi oman kiehtovan lisänsä kesäillan mieliinpainuvaan hetkeen. Hetkeen, joka on toistunut näillä rannoilla katkeamattomana perinteenä vuosikymmenten aikana tuhansia kertoja.
Nuotta kammetaan käsivoimin kierros kierrokselta sisään
Nuottakela pyörii myös naisvoimin, hymyssä suin, kun on ruista ranteissa
Alkuillan leppeä keli vaihtui ukkossateeseen, mutta nuotan on pysyttävä liikkeessä
”Tuo ei ollu Mustonen!”
Nuottavene sondeeraamassa ennen vetoa
Ahventa, kiiskeä, pikkusiikaa – ja tuo olisi muikku, ellei sillä olisi kuoreen teräviä hampaita:)
Nuotta puhdistetaan heti vedon päätyttyä veneessä tarkkaan