
Pien-Saimaa Laitsaarenselkä, Taipalsaari, Levänen 21.6.13. Lisää aiheesta mm. http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/04/l041121001y/wqfi.html

Pien-Saimaa Laitsaarenselkä, Taipalsaari, Levänen 21.6.13. Lisää aiheesta mm. http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/04/l041121001y/wqfi.html
28.5.13 Leväsen Tujulan kosteikon viralliset avajaiset pidettiin leppeässä säässä Pien-Saimaan rannalla Ritva ja Pertti Tujulalla, joiden mailla kosteikkokin sijaitsee. Paikalla oli kymmeniä paikallisia järven rannalla tai sen tuntumassa asuvia. Koeluontoisen panospuhdistamon keksijä Tapio Salminen kertoi aluksi puhdistamon toiminnasta ja kosteikkoasiamies Antti Happonen kosteikon synnystä. Loppuillan ohjelmaosuus olikin sitten aivan Pien-Saimaan rannalla, josta oli hyvä näkymä Leväsen Laitsaaren selälle ja hieman Maavettäkin sillan takana vilkkui. Happonen oli valmistanut juontonsa pohjaksi ajatuksia herättävän kymmenen kysymyksen sarjan vesiasioista. Tarjoussuklaalla palkittiinkin moni oikeasta vastauksesta – tai vaikka hyvästä väärästä. Myös projektisihteeri Raija Aura, Taipalsaaren maaseutuasimies Juha Tielinen sekä Lapppeenrannan seudun ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen täydensivät illan tietopuolista antia. Yleisöltä tuli aktiivisesti kysymyksiä ja kommentteja, mutta myös kosteikon rakentamisen alkuvaiheessa tapahtuneen vedennousun synnyttämää kritiikkiä.

Tapio Salminen ottaa vesinäytettä kemikalointiyksikön yläpuolelta. Toinen näyte tuli muutama kymmenen metriä panospuhdistamon alapuolelta.

Edessä vas. projektisihteeri Raija Aura LPR:n seudun ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen ja maaseutusihteeri Juha Tielinen. Takana vas. leväsläinen Väinö Kalpio ja Saloy Oy:n Tapio Salminen .

Siis näinpäin, ennen ja jälkeen, näyttää Tapio Salminen. Salmisen mukaan suurin muutos, alentunut fosfori- ja typpipitoisuus, ei kuitenkaan näy silmin.

Taipalsaaren maaseutusihteeri Juha Tielinen näyttää, että näytteissä on silminnähdenkin eroja. Kosteikon rahoitus on tullut valtaosin Taipalsaaren kunnalta. Maanomistaja on lahjoittanut maa-alueen kosteikoksi. Maansiirtotyöt on tehty taipalsaarelaisin voimin, samoin ylläpito hoidetaan Taipalsaarelta.

Maaseutusihteeri Juha Tielinen kertoo, että talven 2008-09 jatkuneet leväkukinnat olivat se viimeinen kimmoke siihen, että ”jotain pitää tehdä”. Leväsen kosteikko ei täyttänyt valtiontuen saamisen edellytyksiä pienen kokonsa vuoksi, mutta Tielisen mukaan joskus kannattaa tehdä jotain pienempää kuin olla tekemättä mitään. Hänestä on ikävää, jos valtio nyt vetäytyy suurimmaksi osaksi rahoituksesta pois, kun vireillä on niin paljon hyviä hankkeita. Yhdistysten kautta rahoitusta hankkeisiin valtion suunnalta on mahdollista jonkin verran saada.

Tapio Salmisen (viides vas.) mukaan kemikaalipuhdistamo toimisi parhaiten, mikäli kemikaali saisi reagoida 20 minuuttia. Antti Happosen mukaan olisi tärkeää, että kosteikon loppupäässä olisi hehtaarin verran matalaa, hieman epätasaista pohjaa kiintoaineksen laskeutua ja kasvustoa, joka heti käyttäisi liuenneet ravinteet, ennenkuin ne pääsisivät järveen. Kasvustoa voitaisiin sitten aika ajoin poistaa. Osmankäämi ei oikein sovi, koska se valtaa kaiken kasvutilan itselleen tukahduttaen monimuotoisuuden. Osmankäämin poisto on myös työlästä.

”Millainen vaikutus sillä ”ropelilla” on, tuleeko Laitsaaren selälle likavesiä?, kyseli Antti. Ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen mukaan Kivisalmeen rakennettava pumppaamo tuo kirkkaampaa vettä Laitsaaren selälle päin. Ensin on tarkoitus katsoa, miten Kivisalmen pumppaamo vaikuttaa, ennenkuin harkitaan Kopinsalmeen toista. Räsänen ei tosin uskaltanut ennustaa kuin niukkuutta satsauksiin lähivuosiksi. Ilkka Räsänen kannatti hoitokalastusta. Hän kuitenkin muistutti, että hoitokalastuksessa kaksi eri koulukuntaa: joko poistetaan massaa tai pikkukalaa. Lehdissä asiasta käydään vilkasta keskustelua.

Saimaanharjulaisella Eero Levolla on selvä kuva siitä, miten järven tasapaino säilyy, ettei leväkukintoja esiinny. Ihmisellä on siinä aktiivinen rooli: ”Kasviplanktonin syö eläinplankton, eläinplanktonin syö särki – ja ”särjen syöt sie!” evästää Levo painokkaasti. Särkeä saa järvessä olla, sopivasti. Ahven oli vuodesta 1959 lähtien alueella pilkkineen Levon mukaan viisi-kuusikymmentäluvun taitteessa niin kääpiöitynyttä Leväsensalmessa, että hän laski pilkkiahvenia menneen 200 kappaletta kiloon. Järven vesi oli silloin kyllä paremmassa kunnossa.

Fosforin kiertoaika on pitkä. Pintajuurisena kasvina vilja ottaa fosforia vain hyvin pinnasta, 80% siitä on sitoutunut maahiukkasiin. Lisäksi fosfori painuu syvälle ja se pitäis saada pois sieltä välillä syväjuurisilla kasveilla. Suorakylvöllä fosfori tulee paremmin käyttöön.

Illan mittaan Happonen opasti monesti yleisöään kädestä pitäen, selkeästi ymmärrettävin ja mieleenpainuvin sanakääntein: ”Kun miulla oli siär oikein kippeenä, niin äiti sanoi, että se kipu jalassa on vain oire, se syy on takapuolessa. Järven huono tila on myös vain oire, meidän pittää hoitoo sitä takapuolta, eli maata, ettei sieltä pääse liikaa ravinteita järveen. Pien-Saimaan kohdalla on kyllä eri tavoin hoidettava oirettakin, kun se on päässyt niin huonoon kuntoon.”

Tehdyn kartoituksen mukaan Pien-Saimaan valuma-alueella on 6000 kiinteistöä viemäriverkon ulkopuolella. Vielä tämän kesän ajan on mahdollista saada suunnitteluapua jätevesijärjestelmän uusimiseksi, vihjaa PISA-hankkeen projektikoordinaattori Raija Aura.

Antti Happosen ympäristökemian ja -biologian iltakurssin lopputentissä oli kymmenen kysymystä, mm. ”kuinka paljon ihminen tuottaa fosforia vuodessa?” Vakavina vastaamassa vas. Timo Hovi, Eero Levo, Matti ja Paavo Kivistö sekä Väinö Kalpio.
Vapon avoimet ovet houkuttelivat koko joukon lähialueen kyläläisiä, Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen aktiiveja sekä kesämökkiläisiä torstai-iltana Taipalsaaren Suursuon 400ha tuotantoalueelle näkemään, kuulemaan ja maistamaan – suovettä! Tilaisuutta pidettiin hyvin antoisana ja tarpeellisena puolin ja toisin. Vapo ei enää pane pahakseen kirpeätäkään arvostelua sen mennyttä ja nykyistäkin toimintaa kohtaan, vaan tarkoitus on mahdollisimman avoimesta toimien ja mm. vaikutusalueen asukkaita kuunnellen edetä kohti parempaa. Tilaisuudessa käytyjen monien keskustelujen perusteella voi todeta, että tekemistä ja vakuuttamista vielä riittää, mutta tänä kauniina alkukesän iltana kenties kuitenkin liikahdettiin eteenpäin yhteiskuntasuhteidenkin osalta. Ilta osoitti, että isoilla saappailla tallovan on hyvä hipsutella välillä paljain jaloin.

Niin, tästähän se pohjimmiltaan on kyse: Vapon Suursuon tuotantovastaava Markku Hulkkonen ja kaksi lasia vettä. Finnish Vapo winning hearts and minds over with two glasses of water:)

”Ei hassumpaa!”, toteaa Narjatta Nikunen Suursuon kemiallisesti käsitellystä suovedestä. ”Välillä haittaa ja välillä ei haittaa. Vuodesta 1987 on kesämökki ollut Maaveden rannalla”, toteaa vuorostaan Seppo.
Pien-Saimaan suojeluyhdistys piti Vapon Suursuon tukikohdassa kevätkokouksensa.

Aktiivisen vesiensuojelutoimijan, Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen kevätkokouksen osallistujia Vapon tukikohdan hallissa. Oikealla pj. Risto Kiljunen ja sihteeri Marjut Sassi. Paikalla oli sekä yhdistyksen jäseniä että muita turvetuotannosta ja vesiensuojelusta kiinnostuneita.

Skål på den saken! Paremman Pien-Saimaan vedenlaadun puolesta kilistivät ferrisulfiittidrinkin Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen pj. Risto Kiljunen ja leväsläinen Väinö Kalpio. Suursuon tuotantovastaava Markku Hulkkonen täyttää laseja.

Suursuon kemiallisesti käsitelty ja käsittelemätön vesi. Fosforista on saatu pois suurin osa ja sakkautumisen ansiosta osa typestäkin. Sakkautusaltaaseen jää poikkeustapauksia lukuunottamatta suurin osa kiintoaineesta. Kemiallisen käsittelyn varjopuolena on veden erittäin alhainen pH-arvo, 3,8 ja korkea rautapitoisuus. Kouvolalaisella suolla alkaa juuri kokeilu, jossa tuotantoalueen valumavesien pH-arvoa kemiallisesti nostetaan.

Suursuon tuotantovastaava Markku Hulkkonen-esittelee ympärivuotisesti toimivan kemikalointiyksikön ohjauslaitteita

Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen hallituksen jäsen Jukka Hänninen (vas.) grillasi Vapon edustajia valumavesien päästöistä: ”Mitä on numeroiden takana?”. Vastaamassa tällä kertaa Vapon ympäristöasiantuntija Heli Kivisaari. Vapon Ahti Martikainen (toinen vas.) ja suojeluyhdistyksen Matti Kuitto seuraavat tiiviisti mukana. Heli Kivisaari ottaa mielellään vastaan turvetuotantoon liittyviä ympäristötietoja heli.kivisaari(at)vapo.fi

Maaveden pohjaan on kertynyt turvetta aika paksulti, näyttää peltoilainen Vesa Toivola Ahti Martikaiselle. Markku Talka (vas.) oli pikkupoikana isänsä ”vastuksena” nostamassa Suursuon turvetta karjan pehmukkeeksi. Markun mielestä ei kosteikkojakaan tarvittaisi, jos soita ei ojitettaisi.

Vapon Teemu Tervo on osaltaan toteuttamassa ja edistämässä Vapon uutta avointa sekä sisäistä että ulkoista toimintakulttuuria. Tervo välittää aitoa tietoa kamerallaan sekä yhtiön sisälle että laajan yleisön käyttöön. Ks. Vapon videot/kuvat -linkki etusivun LINKIT-kohdassa.

Tietoa, näkemyksiä ja ehdotuksia vaihdettiin monessa yhteydessä Suursuolla. Vas. Jukka Hänninen, kosteikkoasiamies Antti Happonen, Lappeenrannan seudun ympäristötoimen johtaja Ilkka Räsänen, Ahti Martikainen, Matti Kuitto ja Heli Kivisaari.

Hetki ennen H-hetkeä. Vas. Vapon yhteiskuntasuhteiden johtaja Ahti Martikainen, mediamies Teemu Tervo ja aluejohtaja Jan-Juhani Laitinen. Martikaisen ja Laitisen mielestä illasta jäi käteen hyviä konkreettisia ehdotuksia, joista joista jonkun voi toteuttaa piankin, jonkun vaatiessa pidemmän valmistelun, sillä ne eivät ole kaikki pelkästään Vapon päätettävissä. Tervo oli osaltaan tyytyväinen illan mittaan kameralla tallennettuun haastattelu- ja kuva-aineistoon.
2011-12 Vapo asetti ympäristötavoitteensa uudelle tasolle. 30 miljoonan ympäristöinvestoinneista aiotaan myös pitää kiinni, vaikka esim. 2012 yhtiö teki lievästi tappiota. Lisää asiasta: http://www.vapoviesti.fi/index.php?id=1186&articleId=462
”Kolmisen astetta”, ilmoitti Make astuessaan nuottaveneestä Säk`rannan hiekalle. Peltoin osakaskunnan nuottaporukka oli juuri tehnyt sondeeraavan soutulenkin illan nuottauspaikalla. Talven teräsjään otteesta jo kotvanen sitten vapautuneen Suur-Saimaan vesi on pysynyt hyvin alhaisena; jopa kymmenen astetta lisää olisi tervetullut muikun houkuttamiseksi rantaveteen syönnökselle. Mutta nuotallehan tänne on tultu, joten eikun nuotta veteen. Toinen vetokela jää rantaan ja naru alkaa juosta, kun vene lipuu rannasta kohtisuoraan järven selälle päin. Soutaja, nuotan laskija ja kokkamies turisevat ja tuumailevat, kun nuotta tasaiseen tahtiin soljuu hyiseen Saimaaseen. Keli on oikein mainio, laine liplattaa kepeästi rantahiekkaan ja ilta on pehmeän lämmin. Taivaalla pilven jalakset kiitävät vauhdilla, mutta selän puolen pohjoinen taivas on vielä selkeä eikä maatuulikaan ole ihmeemmin vielä virinnyt. Viimein kaakosta pyrkivä lämmin ja hyvin kostea rintama eteni sitkeästi kylmän Saimaan rantaan hereten lopulta kertaheitolla kunnon ukkoseksi, mikä toi oman kiehtovan lisänsä kesäillan mieliinpainuvaan hetkeen. Hetkeen, joka on toistunut näillä rannoilla katkeamattomana perinteenä vuosikymmenten aikana tuhansia kertoja.