Leppoisassa kisassa myös jännitystä

Suurin piirtein tämän kokoinen se oli! Pauli ja Soile Mikkola näyttävät ongesta karkuun päässeen lahnan  summittaisen koon – ensi kesänä uusi yritys!

Saarenpään osakaskunnan rantaonkikilpailuihin Leväsen rannassa osallistui 14 naisten- ja miestensarjan onkijaa utuisena sunnuntaiaamuna. Lämmin, leppoinen, koillisen puoleinen tuuli kävi rannasta poispäin. Harsomainen pilvipeite peitti taivaan ja sateen mahdollisuus leijui ilmassa, vaikka pouta pitikin. Kalaa narrattiin juhannuksen tietämillä viritetyn paunetin tuntumassa.

Palkintojen jakoa odotellessa osakaskunnan esimies Lauri Heikka kertoi seikkaperäisesti juhannuksen tienoilla alkaneesta, PISA-hankkeeseen kuuluvasta 3-vuotisesta hoitokalastuksesta osakaskunnan alueella. Heikan mukaan yli satagrammaiset ahvenet ja kaikenkokoiset hauet sekä arvokalat, kuten kuha, päästetään kasvamaan, mikä onnistuu paremmin kuin esimerkiksi nuottauksessa. Paunetti pyytää hyvin myös salakkaa, jota muilla keinoin olisi melkein mahdotonta saada pyydettyä suuria määriä. Heikka itse osallistuu paunettisaaliin kompostointiin. Kalat siiretään lähiseudulla sijaitsevaan kompostiin suljetussa astiassa, joten ranta ei pääse roskaantumaan eivätkä lokit pääse väliin. Aiempina vuosina suoritetut kaksi hoitonuottausta, yhteensä yli 7000 kiloa, ovat näkyneet Laitsaarenselän ahvenen keskikoon selvänä kasvuna. Heikka kertoi myös suunnitelmista ruopata Leväsensalmea veden virtauksen parantamiseksi.

Naistensarjan voittajan, Helena Raitavuon, on helppo hymyillä

Sari Raitavuo tunnusti tällä kertaa äitinsä niukasti paremmakseen

Naistensarjan kolmonen, Raili Nisonen, on opettanut lapsensakin onkimaan

Kalassa meinataan käydä edelleenkin – täydennetyin välinein

Vihjeitä – ja kuulumisia – vaihdetaan

Ei vara venettä kaada, tuuminee miestensarjan voittaja Heimo Honkonen, valitessaan palkinnoksi verkkomerkit

Miesten kolmonen, Pertti Tujula, ajattelee myös muiden turvallisuutta

Käytännöllisyys ennen kaikkea – tällä kätevästi mukana kulkevalla lapiolla saa kaivettua vaikka auton ojasta, toteaa miesten kakkonen Lauri Heikka kilpakumppaneilleen Seppo Piitulaiselle ja Heimo Honkoselle

Onkiminen on myös mitä suurimmassa määrin oikea tyyli ja mielentila

21 PISA-paunettia Pien-Saimaalla

Maavedellä hoitokalastavalle Kari Kinnuselle tämä on tuttu näky, joka kahdessa vuosikymmenessä on toistunut tuhansia kertoja eri puolilla maata: satoja kiloja tuoretta pikkukalaa päivästä päivään. Saaliina on pääasiassa salakkaa, särkeä, ahventa, lahnaa ja sorvaa

Pien-Saimaan suojeluhankkeen osana on viritetty yhteensä 21 paunettia, joista yhdeksän Maaveden puolelle ja loput Piiluvanselälle. Maavedellä pyytäviä paunetteja siirretään vähitellen kaakon suunnassa kohti Taipalsaaren kirkonkylää. Juhannuksen tienoilla aloitettu tämänvuotinen hoitokalastus kestää vielä useita viikkoja. Hoitokalastusta harjoitetaan tällä kertaa yhteensä kolmena perättäisenä vuonna.

Paunetit ovat rannan lähellä ja tässä tapauksessa ohtaverkko ulottuu rantaruovikkoon saakka. Pintaan asti ulottuvan paunetin kohdalla vettä on 2,5  metriä

Vaikka 450 kilon päiväsaalis pauneteista onkin vaikuttava näky, on se Kari Kinnusen mukaan normaalia huomattavasti pienempi. Syyksi hän epäilee yöllä ilmassa ollutta ukkosen uhkaa. Seuraavan päivän, maanantain, päiväsaalis Maavedeltä olikin jo 900 kiloa. Kinnunen toivottaa ilmaiseksi annettavasta tuoreesta kalasta kiinnostuneet tulemaan aamuisin omalla veneellä suoraan pauneteille, joista hän kauhoo kalat haavilla hakijan kyytiin

Hoitokalastuksen yhtenä tavoitteena on ahvenen keskikoon kasvattaminen, mikä aikanaan tuo lisäarvoa saaliille. Tunnistatko muuten kuvan viisi kalalajia?

Halutessaan paunettimies voisi opettaa järven lokit vaikka statisteiksi uuteen Hitsikokki-elokuvaversioon. Käytännössä lokit tosin jäävät melkein nuolemaan nokkiaan, sillä saalis viedään aina tuoreeltaan maihin lähinnä kompostiin ja peltoon kiertoon. Kinnunen muistelee lämmöllä erään järven Roope-lokkia, joka joka aamu uskollisesti suoritti rannan ja veneen ”loppusiivouksen” kalanpaloista

Jii-haa! Nyt mentiin!

Marttisten perheessä vesihiihto on kuulunut Leväsen kesäkuvaan jo 1970-luvun alkupuolelta. Kymmenvuotiaana vesihiihdon aloittaneen Veli-Matti Marttisen ohjaama vene kiidättää tytärtä vetten päällä leppoisana heinäkuun iltapäivänä Leväsensalmen edustalla

Ready, Set, Go! Kesähauskaa Leväsissä

– Ja kiittää!

Hankomies, paaleja!  Talkoolainen Eki taitaa suorastaan nauttia heinänteosta Peltoin kylässä lauantaina iltapäivällä

Pien-Saimaan Maavedeltä käyvä voimakas viri yhdessä paahtavan auringon kanssa takaavat kuivaheinälle erinomaisen laadun

– Alle kouluikäinen pojanpoika se vasta innokas heinämies onkin, myhäilee Sulo-pappa tyytyväisenä

Ja tässähän Atte onkin silmä tarkkana isänsä kanssa paalaamassa

Paalain ja kuljetustraktori on hyvä yhdistelmä kuivapaalikorjuussa

Kuormat ehjinä ja kuivina perillä – voi jälleen kerran huokaista tyytyväisenä!

Pöyhitty heinä luo`olla kaipaa lähipäiviksi kuivia paalauskelejä

P.S. Kutsu vaikka naapurisikin mukaan!

Kesä etenee vauhdilla – vesikasvitkin, kuten lumpeet alkavat ehtiä kukkaan

Riistapellosta maittavaa syötävää hirvestä jänöön

Leväsen metsästäjien talkoolaiset Markku Talka, Ilkka Pekkala ja Petteri Saarnio iloisna kylvämässä vasta muokattuun peltoon monipuolista kasvisiemensekoitusta Peltoin Sillanmäessä

Ensimmäiseksi kylvetään kasviseos

… ja lopuksi kauraa. – Ennen aikaan kylvettiin kauraa hevosta leppuuttaessa, kertoo innokas metsämies Pertti Innanen kylvötyön lomassa (klikkaa kuva isommaksi)

Tyylikkäästi käy Petteriltä kylvö kuin soitto

Hymyillen käy kylvö Ilkaltakin

Make on kotonaan yhtä lailla traktorin pukilla kuin jalat maassa

Siemenet hankmolla piiloon. Sadekuuro lankesi pian kuin tilauksesta kesälämpimään maahan

Leväsen metsästäjien riistapellon ympärillä on pensaikkoa ja metsää, jotka antavat monipuoliselle eläimistölle suojaa

Valkohäntäkauriin sirot kavionjäljet ovat olleet tuttu näky riistapellon alueella hirvenjäljistä puhumattakaan

Niittokone korvannut laiduntamisen rantojen hoidossa

Ennen muinoin, eikä niin kovinkaan kauan sitten, lehmät laidunsivat kesäisin rantavedessä ja mussuttivat rantakasvuston maidoksi ja pitivät samalla vaivalla rannat auki. Nyt saa ihmisen ohjastamana niittokone hoitaa saman homman, eikä kasvusto muutu maidoksi

Kasvuolosuhteet ovat olleet kohdallaan: hehtaarisato voi olla yli kymmenen tonnia

Niittopäivänä tuulenvireen on hyvä käydä kohti rantaa. Tänä kesänä niitto on helpompaa, koska vedenpinta on korkealla, jolloin niittoveneen keulassa oleva leikkuri ei tukkeudu

Peltoin kalastuskunnan alueella Pien-Saimaan Maavedellä on suoritettu ruovikoiden koneellista niittoa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Kuvassa osakaskunnan uusi niittovene toiminnassa Maaveden Halilanlahdella heinäkuussa 2004

Ranta-alueet ovat tuottoisinta vesialuetta ja korkea vedenpinta turvaa sekä kalanpoikasten että niiden saalistajien ruuan saannin.  Sären poikaset ovat juuri kuoriutuneet. Ne syövät ja niitä syödään täyttä häkää yötä päivää

– Hei, kuvaaja, laita tää estariin: ”Kenen idea oli tehdä kotirannassani avohakkuu!” (Huom! Yhtään haukea ei vahingoitettu tätä juttua tehtäessä.)

Syntymäpäiväsankari Riitta Leväsensalmella: Täällä on kaunista ja ihanaa pyöräillä!

Haminalaispyöräilijät Juha Puustinen ja Riitta Hotakainen olivat pysähtyneet Leväsensalmen sillalle ihailemaan Laitasaaren selälle ja Maavedelle aukeavia maisemia sunnuntaina. Ali ajavan veneilijän on ”pakko” pysähtyä kyselemään, mikä heidät oli tuonut näille kulmille. Hymyilevä pari oli  juhlimassa Riitan joku päivä sitten ollutta syntymäpäivää, siis pyöräillen. Vanhemmille tarjoutui samalla pieni loma olla ihan kahdestaan.

– Teillä on täällä ihanat puitteet pyörämatkailulle – kauniit maisemat, vähän raskasta ja muutakin liikennettä teillä. Pyöräilymatkailun kehittämiseksi Riitan mielestä kannattaa todellakin seurata muiden esimerkkiä ja tarjota pyöräilyn kokonaispaketteja, joihin sisältyy kaikki, majoitusta ja ruokailuja myöten – ja matkan lopuksi jokin mieliinpainuva kokemus, vaikkapa hieno illallinen.

Pyöräilijöiden innostuksesta päätellen on odotettavissa monen monta pyöräretkeä – kenties taas näillekin kulmille. Pian pariskunnan matka jatkui kohti Lappeenrantaa. ”Kartan perusteella luvassa on yhä parempaa!” – Ja oikeassahan Riitta oli.

Pien-Saimaa tarjoaa lähivirkistystä ja pannulle pantavaa

Ville Leväinen ja Tiina Falkenberg eivät tarvinneet mairitella perheen poikia nousemaan uisteluvarustellun Busterin kyytiin: pojat olivat ensimmäisinä valmiina lähtöön. Onni-poika juuri ja juuri malttaa pysähtyä etukannelle kuvaa varten, mutta turhaan lähtöviivyttelyyn ei aikaa ole! (- Iskä, vauhtia nyt!) Onhan odotettavissa mukava ja kenties vähän jännittäväkin seikkailu koko perheen voimin.

Leppeän lämmin ilma ja halu viettää aikaa yhdessä perheen kanssa oli tuonut Villen ja Tiinan poikineen Leväsen rantaan, josta suunnattiin läheiselle Laitasaaren selälle uistelemaan. Vaikkei näiltä vesiltä punalihaista voi odottaakaan, voi pannulle saada maistuvan kuha-aterian. – Ja tulihan sieltä!

 Muikku vie miestä edelleenkin

Aurinko on paistanut täydeltä terältään koko päivän. Ei tuulenvirettäkään ennen alkuiltaa. Muutama tunti sitten uistelijan kaiku näytti aivan rannan tuntumassa ison parven pikkukalaa, jota isommat seassa jahtasivat. Järven selkä kimmeltää edelleen, kun nuottavene hiljalleen lipuu apajapaikan rantaan.

Perinteet ja nykypäivä kohtaavat apajapaikalla. Näennäisistä eroista huolimatta yhteinen sävel löytyy helposti – veden elävät. Tiedot kalan liikkumisesta päivitetään puolin ja toisin. Muikku ei uisteluveneen saaliskalana tietysti näy, mutta on tärkeä linkki isompienkin vonkaleiden hyvinvoinnille.

Mutta. Näkevätkö tulevat kalastajat perinteisen ja moternin kohtaamisen vain juutuupissa tai yleareenan arkistossa. Kuka nykyään jaksaa, viitsii, ehtii? – Niin, kukas sitten jatkaa, kun meikäläisiä ei enää ole, miettii 13-vuotiaana nuotanvedon aloittanut Sulo Kannelniemi Peltoista. Pientä toivonkipinää onneksi sentään on, ihan lähipiirissäkin.

Nuotan vetäjien ja katsojien kesäidylliä kenties eniten rikkoivat päivemmällä kerrotut tiedot Nokian ja sen työntekijöiden tukalasta tilanteesta. Huoli oli syvä ja yhteinen: samassa veneessähän tässä kaikki loppujen lopuksi ollaan. Mutta, nuotta on joka tapauksessa saatava veteen – kuka lähtee nuotanpotkijaksi veneeseen?

Tästä se lähtee: toinen kela jätetään rantaan ja vene lähtee vetämään narua

Nuotasta on puolet jo laskettu. Kohta käännös rantaan päin, hötkyilemättä kuitenkin

Sinne menj! Nuotta on laskettu – eikun kelatapit pyörimään!

Eki saa kunnian aloittaa – samalla muutkin oppivat tekemisen meiningin

Nuottaveneen tervan tuoksu toi kouvolalaisen Harrin mieleen hienoja  muistoja

Viidenkympin merkki! kajahtaa toisen kelan luota yhteen ääneen solmun kohdalla: narut on kelattava sisään tasatahtia. Myös Pekalla vääntöä riittää

Silmukka on sulkeutunut, kun nuotanpäät kohtaavat rannassa

Kelan vipuvoimaakaan ei enää voi käyttää – on pärjättävä hartiavoimin

– Nyt on tarttunt jottai isompaa! – Oisko vielä sittenkin uusia äänestäjiä? – Ei oo, taitaa kuvaaja siellä polskii!

Totuuden hetki – mitä jää tällä kertaa viivan alle?

– Mitenkäs tässä…? No, muutama muikutonkaan veto ei onneksi tätä virmaa kaada! Joskus tulee 400 kiloa, joskus taas ei! Jahti jatkuu.

JK:

– Hei, kato, nyt skarppina, meit kuvataa!- No, niin, siinäs sie ny näet, et minnuu sie voit luottaa. Muistat sie, kummie lupasin siulle, että mie teen siust vielä kuuluisa, et sie vielä päävyt kykyjenetsijä verkkoo. Ja niihä siin sit tännää kävikii, nythä meijät näkee ihan kaikki! – Nii, aattele, miten ne muut onkaa meill katteellissii huomen, ku näkkee meijän kuvan! Hei, sa ny ihan rehellisest, et näytänks mie hyvält. – Joo, sie oot siis too-si style. Sie käyt ihan taatusti kuule vaikk muikust! Entäs mie?

Ja niin he elivät onnellisna elämänsä iltaan saakka! Sen pituinen, eli reilu viissenttinen, se!