Ei norppahavaintoja Saimaa-risteilyllä

Peltoin osakaskunnan järjestämällä 60-vuotisjuhlaristeilyllä Savonlinnasta Lappeenrantaan ei tehty yhtään varmaa norppahavaintoa, vaikka kymmenet Saimaan selkien näkymiin tottuneet silmäparit tähysivätkin aurinkokannelta lähes koko matkan ajan. ”Melkein-havaintoja” sentään tehtiin. Osakaskunnan eteläisen Suur-Saimaan vesialueella on keväisin voimassa laaja verkkopyyntikielto kuuttien suojelemiseksi.

Matka alkaa mukavilla kumipyörillä. Linjavaunu palvelee parhaimmillaan lähes kotiovelle saakka

Aamu-utuinen Pien-Saimaan Maavesi  kääntää matkaajan katseen niin nyt kuin vuosikymmeniä sitten

Lappeenrannassa bussi vaihtuu hieman isompaan – Vennosta Ventoon, tietysti!

– Tervetuloa arvoisat matkustajat linja-automatkalle Lappeenrannasta Savonlinnaan! Ottakaa Vennosti ja nauttikaa mukavasta matkanteosta!

Käy se matkanteko näinkin – ja isin selästä näkee kauemmas!

Savonlinnassa oli ihan pakko nauttia lörtsy laivan lähtöä odotellessa

Koivuhalko, entisajan laivojenkin voimanlähde, on tuttu juttu

Peltoin kalastuskunta perustettiin 60 vuotta sitten, tosin ei Savonlinnassa (klikkaa kuva isommaksi)

Osakaskunnan  sihteeri Ossi Hovi ja esimies Markku Talka voivat huoahtaa: kaikki mukana laivalla ja aurinko paistaa.

Bon voyage! Savonlinna ja Lappeenranta ovat itseoikeutetut Saimaa-risteilyn päätesatamat (klikkaa kuva isommaksi)

Hyvästä seurasta ja upeista saaristomaisemista nautittiin täysin siemauksin lähes peilityvenen sään vallitessa. Yhtään sadekuuroa ei matkalle sattunut aamupäivästä alkuiltaan kestäneellä matkalla.

Minkä palkassa menettäisi, sen elämänlaadussa voittaisi, tuntui joku joukosta tuumivan ja harkitsi vakavasti majakanvartijan paikan hakemista

– Kannattaiskohan ottaa kuva vielä hieman ulompaa reelingistä!

Makelle monet reitin paikat ovat tuttuja myös puisen perätuupparin näkökulmasta – ja pian myös kanootista. Make on ollut myös mukana norppa-laskennassa

– Äiti sanoi lähtiessä meille, ettei saa alkaa juttusille vieraiden miesten kanssa

Raikas järvi-ilma antoi hyvän ruokahalun kaikille

Pysähdyslaiturilla Puumalassa maistuu kesä suklaalta ja mansikalta – maistuis varmaan sullekin!

– Juu, kyllä tällä pärjää Välimerelläkin

Vaikuttava Puumalansalmen silta on henkilöhissin ansiosta tehty helpoksi vierailukohteeksi niin auto- kuin venematkaajille (klikkaa kuva isommaksi)

– Vaikka minulla on korkeanpaikan kammo, uskallan katsoa alas sillalta – emäntäni sylistä!

– Täähän on jännää! Olihan se nummer nio, vai oliko?  – Javisst, vastaavat Saimaan seilaajat Thord, 42 år,  ja Seija, 28 vuotta, yhtä innokkaina

Bingovoitto on mukava tapa päättää matka – kiitoos!

Hiulihei, huolta nyt ei, merimies käy näin merta päin! (Klikkaa kuva isommaksi)

Eteläisellä Saimaalla riittää selkävesiä

– Aye, aye, Cap`n!  Komentosillalla käynti oli laivamatkan ehdottomia kohokohtia, niin pienille kuin vähän isommillekin

Kapteeni kertoi ja vastaili auliisti laivaa koskeviin kysymyksiin koskivatpa ne laivan monipolvista historiaa, navigointia tai koneita

– Pirautanpa tuttavalle mökkiläiselle, että seudulla ollaan

Etelä-Saimaalla näkyy kolmen puunjalostustehtaan piiput yhtä aikaa. Joutsenon sellutehtaan 149-metrisen piipun kavereiksi on pian luvassa 155-metrisiä tuulimyllyjä

Saimaalla kulkee puuta sekä hinaajan vetäminä lauttoina että lastiruumassa. Gibraltarin lipun alla liikennöivä, 1997 rakennettu 82,5 -metrinen M/V Baltic Merchant ohitettiin yhdessä lukuisista kapeikoista

M/S Brahe tuo hohtoa ja nostalgiaa sisävesimatkailuun (klikkaa kuva isommaksi)

Maanviljelijä Lauri Olkkonen 80 vuotta

Lauri Olkkosen pihalla liehui maanantaina lippu korkealla sekä yleisen liputuspäivän merkeissä että oman 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Lauri on tehnyt pitkän päivätyön kotitilaansa viljellen ja rakentaen sekä lukuisten yhdistysten aktiivisena toimijana sekä paikallisella että kansallisella tasolla. ”Mutta kyllä minusta 65 vuotta järjestötoiminnassa jo riittää”, Lauri muistuttaa.

”Ikinä en ole pitkäripaisen ovea avannut, ja siltikö te annatte tilani mennä vaikka vasaran alle!”, totesi Lauri 1970-luvun puolivälissä lappeenrantalaiselle pankinjohtajalle neuvotellessaan pitkäaikaisempaa lainaa lyhyiden, korkeakorkoisten vekselien painaessa nuorta, juuri uuden navetan rakentanutta maanviljelijää. Kun Lauri käveli alatorilla auton luona odottavaa siskoansa kohti, tämä totesi, että ”Näin jo heti kävelytyylistäsi, että laina tuli!” (Ja navetassa on tänä päivänäkin lypsäviä!)

Pitkäaikaista raittiusyhdistys Vipinän puheenjohtajaa onnittelemassa vas. Mauri Mustonen, Mauno Salmi ja Esko Vainikka. 

Myös sisarukset, kahta estynyttä lukuunottamatta, olivat saapuneet kotikonnuilleen  onnittelemaan päinvänsankaria, kuka lähempää kuka kauempaa

Tässä keittiössä ei kukaan pomota toista. Maukkaasta lohisoppatarjoilusta vastasi, kuinkas muuten, Taipalsaaren Weikot, ja konkarit Hannu Olkkonen ja Pekka Pylkkö

Tukahduttavan korkeat korot omakohtaisesti kokeneena Lauri muistuttaa lopuksi euron tuoneen ennätyksellisen alhaisen korkotason. ”Ja kolmekymmentäluvulla jos joku onnistui jostain lainaa saamaan, niin päältä otettiin heti 20 prosenttia!” 

Juhlailtana, vieraiden jo käytyä,  lapset ja lapsenlapset riimittelivät keskenään ja esittivät Lasselle ylläolevan runoelman

Hyvää Puolustusvoimain lippujuhlan päivää!

Taipalsaaren lentokentän muistomerkki paljastettiin 10.11.1999 Taipalsaaren Peltoissa. Hävittäjälentolaivue 34 toimi kentältä torjuntataisteluissa 23.6.-4.9.1944

Viljely myös maisemanhoitoa

Salaojaputket on juuri laitettu ja kaivukasojen tasoitus on loppusuoralla. Sitten äestys ja ison yhtenäisen peltoaukean nurkkakin on taas kylvökunnossa vuosiksi eteenpäin Leväsen Peltoissa.

”Kauraa ja heinää olisi tarkoitus laittaa”, vastaa hymyssä suin nuori karjatilallinen Harri Kontunen Leväsen Karhunpäästä toukokuun viimeisenä.

Pellonnurkan vanha lato on nähnyt monta hevosta työn touhussa, mutta tuskin yhtä monta yhdellä kertaa kuin nykyään pellin alta löytyy. Vaikkei latoon enää kortta laitettaisikaan talven varalle, heinää sentään pellosta korjataan tänäkin kesänä

Lauantaitalkoot Karvajalanjoen kosteikolla

Marjut ”Crowbar” Sassin hymy riitti pitämään talkooväen työn touhussa – sorkkarautaa ei siihen tarvittu

Vanhat lahonneet lankut ja joen rannan pusikot saivat kyytiä lauantaisissa talkoissa Karvajalanjoen kosteikkoalueella.  Monet talkoot ovat kuitenkin vielä edessä päin, ennenkuin alue on tarkoitetussa kunnossa sekä kosteikkona että retkeily- ja virkistyskohteena.

Rautaa ja lihasta peliin ja hyvin palvellut lankku nousee naristen Haikolan laavulla

Urakkavauhtia – ilman palkkaa!

Projekti vaatii koko ajan paperitöitä – Marjut Sassi täyttämässä ”vastikkeetta tehdyn työn tuntikirjanpito” -lomaketta.  Jotta julkista rahoitusta projektille saataisiin, on talkootyönkin rätingit oltava ajan tasalla.

Lepohetki, ennen kuin taas mennään. Vas. Osmo Pöysti, Sirkka Mäkäräinen, Otto Nikkinen, Marjut Sassi, Osmo Pakarinen ja Markku Talka

Paju kerrallaan jokiuoma alkaa paljastua Maken raivaussahan edessä

Saimaaseen laskevat ojat alkavat jo kuivua, kun taas Saimaan pinta on yhä nousussa kohti normaalia.

Tämä on keväällä rakennettu uusin laskeutusallas. Keskellä allasta näkyy matala  kannas ja toinen kannas on sillan alla

Säret viihtyvät hyvin uudessa altaassa – tästä taatusti nappaisi!

Joen virtausta ei juuri huomaa Saimaan veden noustua kivipadon yläpuolelle (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiheä mesiangervokasvusto on luonnon oma tapa torjua eroosiota.  Kasvin juuret ulottuvat puolen metrin syvyyteen (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Veneetönkin voi kokea Pien-Saimaan rannan viehätyksen Karvajalan suojeluyhdistyksen rakentamalta laiturilta, joka sijaitsee Karvajalan joen suussa. Onki käteen, korkkia tuijottamaan ja maailmankaikkeutta potkurilla mittaamaan! (Klikkaa kuva isommaksi)

Pihkamaitoa! – What?

Elävää kansanperinnettä: Leväsen kyläläisille on tarjolla vastapoikineen lehmän pihkamaitoa läheiseltä maitotilalta. Harvinaista herkkua hakemaan menossa Ritva ja Terttu. Toni ja Arja nauttivat aurinkoisesta kevätpäivästä pyöräillen.

Aurinko, maa, ruoho, ammuu – tästä kaikki lähtee: maito, jugurtti, jätski – kesä! (Klikkaa kuva isommaksi)

Lisää terni-/pihkamaidon vaikutuksista esim. seuraavassa linkissä: http://kuntokortilla.blogspot.com/2009/05/ternimaito-toimii.html

Toisin kuin ohikulkija, Leväsissäkin kylväjä saa ihailla kaunista maisemaa pölypilven keskeltä (Klikkaa kuva isommaksi)

Reilu viikko sitten kylvetty kevätruis on itänyt hyvin, toteaa Veijo Mikkola tyytyväisenä.

Joka kololla ollut huima kysyntä

Näitä haapoja ja koivuja  rakastetaan niin lähellä kuin kaukana maailmalla (klikkaa kuva isommaksi)

Astun polulta vihreään pylvässaliin; ympärilläni on valkorunkoisia koivuja ja paksuja haapoja, ylläni yhä tiivistyvä vihreä latvusto. Kaiken täyttää lintujen jatkuva konsertti – on pesimäaika ja omasta reviiristä tiedotetaan jatkuvin päivityksin – parhaimmatkin kaksijalkaiset twiittaajat jäävät toiseksi. Pellot ympäröivät metsikköä kahdelta sivulta; kolmannelta taas kovassa kasvussa oleva tiheä kuusikko. Suorakaiteen sulkee eteläreunalta Pien-Saimaan Maavesi, joka tässä vaiheessa kevättä enää pilkistelee sieltä täältä tihenevän lehvistön takaa. Metsän monimuotoisuuden ja terveyden kannalta lahopuu on yhtä tärkeä kuin kasvavakin Kylältä kantautuu työn ääniä: moottorisaha, pellolla kyntävä traktori. Käki kukkua kailottaa pellon takaa. Yht`äkkiä käki pyrähtääkin puiden siimekseen kähittäen ”khuka käki, khuka käki” ja syöksähtää kohti haavan kyljessä olevaa pesäkoloa. Isäntä tai emäntä onkin kotona, joten vastaanotto on kaikkea muuta kuin sydämellinen ja käki hätistetään  ovelta. ”No, onhan näistä koloista, mistä valita”, toteaa käki ja jää läheiseen puuhun odottamaan parempaa hetkeä käydä munimassa valmiiseen pikkulinnun pesään. Ja toden totta, tuleville kukkujille on valittavana monta lukaalia tässä maalaismaiseman keskellä olevassa lintujen metropolissa.

Leppä on muuttunut toukkien suussa arvokkaaksi proteiiniksi tikalle Vaikka kevät onkin ollut kuiva, pohjavesi nousee aivan pintaan kohdatessaan savipakan ja valuu hiljalleen pintakasvillisuuta hivellen kohti Maavettä. Pääpuulaji on koivu, seassa suuria haapoja, jokunen pienehkö kuusi, harmaaleppiä; kuivemmalla maalla monihaaraisia petäjiä, hieman katajaa, pihlajaa ja tuomea sekä erilaisia pensaita. Ketunleipä ehtii kukkia, ennenkuin latvusto vie valon Metsiä on Kaakkois-Suomessa vielä yllin kyllin, mutta tämän metsikön tekee harvinaiseksi se, että se on koivuvaltainen lehtipuulehto ja kaksi vuotta sitten se maanomistajan aloitteesta rauhoitettiin – lintujen pesimäympäristöksi. Samalla lehto hidastaa pinta- ja pohjaveden kulkua matalaan järvialtaaseen. Kansalliskukkamme kielo viehättää sekä muodollaan että tuoksullaan

Saako entistä hevoshakaa vartioiva aika yksinäinen suojelukyltti kavereita Taipalsaarelta? (Klikkaa kuva isommaksi)

Tämä näkymä päivittyy lehdossa joka hetki (Klikkaa kuva isommaksi)

*) Luovutuksen ehtona on, että osaat lentää tai viihdyt puun ja kuoren välissä. Lisätietoja antaa Talan Make.

Nelimetrinen Saimaasta!

Kaivattu Saimaan pinnan nousu tuo mukanaan myös yllätyksiä mm. veneenomistajille. Vapun tienoon kovan tuuli koppasi mukaansa myös kuvan veneen. Tavallista suurempaa saalista ollaan hinaamassa kotisataman turviin.

Vuosikausia kestäneeseen alhaiseen vedenpintaan tottuneet rentukat taisivat nekin yllättyä nopeasta pinnan noususta

Miau!

Katiskan kokeminen on aina yhtä jännittävää, vaikka sitä olisi tehnyt pienestä pitäen. Ensin tuntuu narussa tärinää ja sitten alkaa hirmuinen polske ja räpistely, kun katiska alkaa nousta vedestä. Katiska on myös varma pyydys, eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä.

Naapurin kissat ovat tilanneet tuoretta murkinaa. Tilausta täyttämässä Markku Talka.

Särkeä ja ahventa – kelpaa kisulle, mutta on myös terveellistä lähiruokaa. Näitä voisi suolata ja kuivata, kuten ennen muinoin tai tehdä reksaamalla leivän päälle särvintä – ihan oman maun mukkaan. Eikös, jookos, tänä keväänä kokeiltais!

Katiskalla nousi myös melko yleinen, mutta rauhoitettu jättisukeltaja (Dytiscus latissimus)

Sinne katiska taas pulahti pariksi päivää

”Nyt olis tuoretta muikkua!”

Tyynenä kevätyönä muikku ”pistää pintaan” noustessaan syvyyksistä herkuttelemaan auringon kasvattamalla planktonilla.  Pintanuotta antoikin viime yönä peltoilaiskalastajille Suur-Saimaalta hopeakylkistä pannulle tai savustuspönttöön laitettavaksi. Molemmin puolin puoltayötä tehtyjen kahden vedon saaliin jaksoi yksi mies hyvin kantaa, mutta maku, se oli mitä mainioin. Tämänkertainen nuottaus oli jo kevään avovesikauden viides.

Muikku säilyy tuoreena osin talvella järvestä nostettujen jäälohkareiden avulla, tuloksena entistä pienempi hiilijalanjälki.

Mmmmm – muikku maistuu monelle monessa muodossa!

Peltoissa rantajalkapalloa 1960-luvulla

– Tuolla melan suunnassa sitä peltoilaiset pelasivat hiekkarannalla jalkapalloa, muistaa paljasjalkainen kyläläinen, MarkkuTalka. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Pien-Saimaan vuosikymmeniä sitten alkanut muutos näkyy myös entisillä laakeilla hiekkarannoilla. Alhaisen veden aikaan rannat tarjosivat oivan hiekkakentän monenlaiselle toiminnalle juoksuharjoittelusta jalkapalloon. Hiekkapohja löytyy edelleenkin melko pinnasta, mutta pallokenttään on vielä matkaa.

Suorakylvö säästää miestä, konetta, maata, vettä – ja rahaa

Suorakylvökone kyntää, lannoittaa ja kylvää yhdellä ajolla

Taipalsaarelainen maanviljelijä Jarmo Koivunen on jättänyt erillisen syyskynnön ja  kevätmuokkauksen pois jo 7-8 vuotta sitten ja siirtynyt suorakylvöön yli 40 hehtaarin viljelyksillään. 

Koivunen on iloinen ja yhä vakuuttuneempi siitä, että teki aikanaan oikean päätöksen.  Isohko alkuinvestointi normaalia vahvempaan traktoriin ja yhdistettyyn muokkaus- ja kylvölaitteeseen on kannattanut. Kylvön voi suorittaa samaan aikaan kuin tavanomaisessa viljelyssä ja sadonkorjuuseen pääsee myös normaaliin aikaan.

Kasvusto pystyy hyödyntämään kevätkosteuden paremmin, kun maata ei avata kuin aivan pinnasta.  Samalla lannoitevalumat ja pintamaan eroosio jäävät pieniksi, mikä on tärkeää paitsi rahallisesti myös pohja- ja pintavesien ja itse viljelymaan suojelun kannalta. Koivusen pellot sijaitsevat Pien-Saimaan laskeuma-alueella ja osittain pohjavesien ykkösvyöhykkeellä, mikä asettaa lisärajoituksia viljelyllekin.

Kun maata ei tarvitse erikseen muokata useita kertoja, säästyy aikaa ja polttoainetta ja koneet kuluvat vähemmän. Taloudellinen säästö vastaa suuruusluokaltaan tuhannen kilon satoa hehtaarilta.  Sadon määrästä ei suoraviljelyssä kuitenkaan tarvitse tinkiä. Viljakiloa kohti laskettuna hiilijalanjälkikin suoraviljelyssä on siis pienempi.

Maanmuokkauksesta huolehtivat maan matoset ja muut pikkuelävät, jotka joidenkin tutkimusten mukaan tekevät kolmen miestyöpäivän työn vuodessa.  Routa ja madot huolehtivat maan ilmastamisesta, jolloin juuret voivat paremmin ja maan liettyminen ja toisaalta kuivuminen vähenevät.

Säädöt kohdalleen ja menoksi. Peltomaan laatu vaihtelee samalla saralla mullasta saveen, kuivuusherkästä kosteaan, mutta koneen ominaisuuksia voi säätää lennossa maaperän ominaisuuksille sopivaksi

Leveät pyörät sekä traktorissa että yhdistetyssä muokkaus- lannoitus- ja kylvökoneessa estävät pellon tamppautumisen kovaksi

Edessä kyntämätön sänki. Useita peltopalstoja on yhdistelty ja kunnostettu mm. salaojituksin

Suorakylvökone seuraa kevyen tuntuisesti perässä ja sarka taittuu joutuisaan. Kuvan laite on neljä metriä leveä, mutta sitä saa myös kapeampana ja kevyempänä versiona, joka soveltuu myös pienemmille peltoaloille

15-metrinen yhdistelmä taipuu aika ketterästi. Lokit ovat täälläkin kyntäjän seurana hakemassa makupaloja

Varikkokäynnin aika, jolloin tankataan lannoitetta ja siementä – ja ryypätään samantien vaikka kahvit.  Suorakylvössä ehtii paljon enemmän samassa ajassa, mikä vähentää kylväjän stressiäkinSiemen on oikeassa syvyydessä ja tiheydessä kevätkosteassa maassa

Kuvan pelto on tullut Koivuselle tutuksi 1970-luvun puolivälistä lähtien. (Klikkaa kuva isommaksi)

Lisätietoja suorakylvöstä:

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0CGUQFjAD&url=http%3A%2F%2Fwww.vieskanmetalli.com%2Farkisto%2Ftietopaketti.pdf&ei=Lqe4T4r4GuL_4QSzvcCcCQ&usg=AFQjCNF3AGOZdR3CFLQ1X3bI6ghysmQnEA

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=9&ved=0CHoQFjAI&url=http%3A%2F%2Fwww.maatilan.pirkka.fi%2Ffiles%2F1022-MP4041.pdf&ei=Lqe4T4r4GuL_4QSzvcCcCQ&usg=AFQjCNE8VZw0VLM7fXICOJv8H0Z1KHRdag

Englanninkielistä tietoa hakusanoilla: no-till farming; no till agriculture; zero tillage; direct planting; pasture cropping; conservation agriculture (esim. EUssa

http://www.vieskanmetalli.fi/eng/real-direct-seeding/no-till-lectures

Maanviljelijä ja metsämies

Tien vierestä on hyvä lähteä niin metsään, pellolle kuin toimittamaan viljaa – ja moneen toimeen ja suuntaan on vuosien saatossa lähdettykin

Kylvötyöt ovat parhaassa vauhdissa myös Veijo Mikkolalla Leväsen Olkkolanmäeltä. Tänä keväänä hän kylvää viljansiementä koko paletin,  kaurasta rukiiseen. Viljelijöiden lukumäärän yhä vähetessä on Mikkolallekin kertynyt monenlaista viljelysarkaa eri puolilla pitäjää. Kauimmaisten sarkojen etäisyys toisistaan on yli viisitoista kilometriä. Peltoviljelyn lisäksi Mikkola muuttaa vuoden mittaan monta leimikkoa hakkeeksi lämmittämään mm. savitaipalelaisia.

Monet asiat ovat mietityttäneet ja mietityttävät Veijo Mikkolaa. Yksi on viljakaupan logistiikka ja logiikka